Se ilta kun porakone lepäsi ja tuuri heräsi

[prettyianthe]

Mä olen ollut remonttialalla 22 vuotta. Selkä on rikki, polvet narisee, ja mä tiedän liian tarkkaan, miltä tuntuu vaihtaa vessanpönttö kolmelta aamuyöstä kun vuokralainen soittaa että vesi nousee. Elämä on yksitoikkoista. Aamulla kahvia, työmaille, iltapäivällä kotiin, nukkumaan. Viikonloppuna jotain pientä, ehkä kaljaa ja jääkiekkoa.

Tämä tapahtui marraskuussa. Ulkona oli pimeää jo kolmelta. Itkin oikeastaan ihan muita juttuja – vanhempien kuolinpesän selvitystä, sitä että pojat ei enää soita, kaikkea sellaista turhaa ja raskasta. Olin juonut yhden oluen liikaa. Ei humalassa, mutta sellaisessa väsyneessä "vitut kaikesta" -fiiliksessä.

Istuin olohuoneessa, kaukosäädin kädessä, mutten jaksanut vaihtaa kanavaa. Kännykkä piippasi. Joku mainos. Joku kaveri oli laittanut kuvan jostain nettikasinon voitosta. Tykkäsin kuvasta ihan ajatuksesta. Sitten ajattelin: "Miksi ei. Mulla on tässä tyhjä ilta. Ei kukaan soita. Ei kukaan odota."

Olin kuullut vavadasta useamman kerran. Mun oma sähkömies, se nuorempi kaveri, oli joskus näyttänyt mulle kännykästä jotain sen voittoja. Se ei ollut mikään ammattilainen, mutta se sanoi että siellä on helppo aloittaa. Mä en ollut koskaan rekisteröitynyt mihinkään vastaavaan. Mutta tässä kohtaa, kännykkä sylissä ja olut pöydällä, ajattelin että tää on varmaan se hetki.

Kirjoitin selaimella ja etsin sivun. Se löytyi nopeasti. Rekisteröityminen vaati nimen, sähköpostin ja puhelinnumeron. Se oli tehty alle kahdessa minuutissa. Sitten mä olin sisällä.

Vielä piti kirjautua. Se sujui ilman ongelmia. Ja siellä se aukesi koko juttu: vavada casino login -sivun jälkeen mä pääsin suoraan pelivalikoimaan. En ollut ikinä nähnyt niin montaa peliä yhdessä paikassa. Olin ihan pihalla. Mutta mua ei oikeastaan kiinnostanut mikään monimutkainen. Kolikkopelit, ne vanhan ajan hedelmäpelit – se on mun juttu.

Laitoin 50 euroa. Sillä rahalla mä olisin ostanut kaksi pitsaa ja jäätelöä. Mutta pitsa olisi jo syöty, ja tämä kestäisi pidempään.

Valitsin pelin, jossa oli hedelmiä, seitsemiä ja tähtiä. Yksinkertainen. Painoin pyöräytystä. 1 euro. 2 euroa takaisin. Painoin uudelleen. 1 euro. 0 euroa takaisin. Painoin uudelleen. 1 euro. 5 euroa takaisin. Se oli ihan kivaa ajanvietettä. Tuntui jotenkin hauskalta, kun joka klikkauksella oli jokin pieni reaktio.

Olin pelannut ehkä 15 minuuttia ja olin about omillani – ehkä 2 euroa plussalla. Sitten rullat pysähtyivät.

Tähti. Tähti. Tähti.

Koko ruutu välähti oranssina. Joku ääni kilahti. Teksti sanoi: "SUURI VOITTO 120 €". Mä tuijotin ruutua. 120 euroa yhdellä pyöräytyksellä. 50 euroa oli mennyt sisään, ja nyt mulla olikin tilillä 170 euroa. Ajattelin että nyt on aika lopettaa.

Mutta en lopettanut.

Tiedän, että se on typerää. Mutta mä olin siinä pisteessä, että mikään ei tuntuneet kipeältä. Ajattelin: "Laitan 50 euroa sivuun, ja pelaan lopulla." Ja niin mä tein. Otin sen 120 euroa ja erotin siitä 50 euroa "talteen". Lopuilla 70 eurolla jatkoin.

Ja sitten se tapahtui.

Seuraavalla kierroksella rullat pysähtyivät samaan tapaan. Seitsemän. Seitsemän. Seitsemän. Ruutu räjähti kultaisena. Tällä kertaa teksti oli isompi: "JÄTTILÄISVOITTO 440 €". Mä en hengittänyt. Mä en ollut koskaan nähnyt vastaavaa. 440 euroa. Yhdellä kädellä. Yhdellä klikillä.

Mun olut oli jo aika lämmin. Mä nousin sohvalta, kävelin keittiöön, join lasillisen vettä ja palasin takaisin. Katsoin ruutua. Oliko tämä totta? Kyllä se oli. Saldo näytti nyt yhteensä 560 euroa miinus alkuperäinen talletus 50 euroa. 510 euroa voittoa.

Kotiutin kaiken. vavada casino login -kohdasta menin kassalle ja laitoin tilisiirron. Kesti ehkä neljätoista minuuttia. Puhelimeen kilahti viesti. Rahat oli tilillä.

Istuin siinä pitkään. Tuntui jotenkin väärältä. Olin tottunut tienaamaan rahani hikoilemalla, kantamalla, poraamalla, hakkaamalla. En ikinä saamalla jotain ilmaseksi. Mutta tämä tuli oikeasti ilman mitään vaivaa. Se ei ollut mikään elämää mullistava summa, mutta se oli lähellä puolta tonnia. Sillä mä maksoin auton katsastuksen, uudet talvirenkaat ja pari laatikkoa olutta.

Pelaan edelleen silloin tällöin. Ehkä kerran kuussa. Mä laitan aina saman 50 euroa, ja mulla on ehdoton sääntö: jos se häviää, se häviää. Jos se voittaa, vähintään puolet menee suoraan talteen. Sillä säännöllä mä olen pysynyt plussalla. En paljon, mutta vähän.

Se marraskuun ilta jäi mieleen. Ulkona satoi räntää, telkkarissa pyöri joku typerä uusinta, ja mä istuin sohvalla ja voitin enemmän kuin monena työpäivänä. Se oli ihan helvetin typerää ja ihan helvetin hyvää samassa paketissa.

Nykyään kerron tämän tarinan lähinnä silloin, kun joku nuorempi työmaakaveri kysyy että kannattaako tuolla pelata. Mä sanon aina saman: "Kannattaa, jos sulla on varaa hävitä. Ja jos sulla on tuuria." Selkäleikkauksen jälkeen mä en ole enää yhtä varma monista asioista. Mutta tästä olen varma: joskus pimeänä marraskuun iltana voi käydääänimittäin vitun hyvä tsägä.